Joululomalla

Tänä vuonna joululoma alkoi minulla hyvissä ajoin ja päästiin jo viikko sitten perjantaina ajelemaan kohti Heinolaa. Jätettiin jälkeemme pystyyn kuollut kuusi ja lievä sekamelska. Ne sitten odottavat, kun suunnataan hyvissä ajoin ennen arkeen paluuta takaisin.

Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:





Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.

Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...

Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.

Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.

Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.





Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.

Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.

Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)

Antoisa PM-Voittaja reissu takana

Tuli sitten käytyä messarin näyttelyssä ja korkattua junnu-ura Pohjoismaiden Voittajassa. Reissuun lähdettiin jo valmiiksi väsyneenä, sillä olin töissä iltakahdeksasta aamukahteen. Valvotin itseäni vielä reilun tunnin ja mietin, että mitä kaikkea sitä tuommoiselle reissulle oikein tarvitseekaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä linja-auto kuljettajamme oli todella mukava mies, joka oli itsekin koiraihmisiä. Hänen koiriaankin kuulemma oli voittajassa. Harjavallassa kuljettaja toi minulle tyynyn, jotta sain nukkua paremmin ja kertoi, että Huittisissa ja Forssassa pysähtyy niin, että voin ulkoiluttaa koiraani. Forssassa käytiin pissalla ja juteltiin siinä samalla lisää koirista. Bussista siis hypättiin Kampissa ulos onnentoivotusten saattamana.

Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.

Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.

Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3

Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat

Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.

Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.

Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.

Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!

Ensimmäiset juoksut ja tokoilua

Teslasta tuli sitten iso tyttö, vaikka ihan pentuhan se vielä on minulle. Ainakin kunnes seuraava pentu saapuu perheeseen. Tietyt pentumaiset piirteet saavat minun puolestani säilyä kokoiän. Joka tapauksessa tulihan ne Teslankin juoksut viimein, ainakin kaikkien minun juoksunluku kykyjeni mukaan. Schapendoes on siitä ihana rotu, että se on todella siisti. Juoksujen alkaminen onkin tästä syystä välillä hieman kinkkistä diagnosoida. Jatkuva itsensä peseminen kuitenkin lienee selkeä merkki huomattavan turvotuksen ohella. Merkkailun määrä ulkoillessa on myös huomattava, joten eiköhän tuo nyt sitten virallisesti ala olemaan ”iso tyttö”. Korkeutta en ole päässyt vielä mittaamaan kunnon välineillä, mutta toivotaan kovasti, että se jäisi alle 43 cm!

Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.

Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?

Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.

Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…

Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…

Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.

Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…

Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.

Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.














Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)

Agilityä Noormarkussa

Käytiin nostattamassa harrastusintoa ja kisakuumetta Satakunnan piirimestaruuskisoissa. Tesla ei siis tule moisesta tittelistä vielä aikoihin taistelemaan, jos koskaan. Piirimestaruus toki on tähtäimessä, mutta katsotaan nyt sitten tulevaisuudessa minkä piirin. Pitäähän sitä mummon pronssia paremmaksi lyödä!

Tesla siis maisteli ja haisteli agikisojen ilmapiiriä ja ihmetteli hallin ääniä. Luulen, että se oli lähinnä pettynyt, kun ei päässyt itse lainkaan esteille. Allekirjoittanut kyllä kävi koheltamassa muutaman radan mummon kanssa. Tesla oli niin innoissaan mummonsa ja tietty isä-kuskin pikaisesta vierailusta, että sallii kernaasti kisaraportin omassa blogissaan.

Eli siis tänään korkattiin Tiltun kanssa kolmoset monen vuoden kisatauon jälkeen. Siis meidän yhteistyömme kolmosissa, onhan Tiltulla jo rutkasti kokemusta, kiitos Vuokon ja Marin. Saavuimme paikalle siinä ennen puolta päivää niin olivat kisat jo hyvässä vauhdissa. Jätettiin eka agirata väliin, eikä kyllä harmita lainkaan. En ehtinyt rataa nähdä, mutta B-kisa oli jo semmoista pyöritystä, että pala jos toinen nousi kurkkuun. Tuli semmoinen pakokauhu, että tämä ohjaaja ei taida olla vielä ihan valmis kolmosiin.

Hyppy, putki, putki, hyppy ja sitten se kirottu ensimmäinen kontakti pilasi meidän suorituksen ennen kuin päästiin alkuunkaan. Voin kuvitella, kun tiltu A-esteen harjalta laskeutuessaan vilkaisi minua ja tuumasi ”hähää, en varmana mee alas asti” hypätessään metrin loikan eteenpäin. Siinä meni kyllä vähän fiilikset saman tien. Keinulla tuli jostain syystä stoppi. Hallin pohja oli hieman liukas ja kyllä siellä lipesi yhden jos toisenkin tassut. Myös Tiltulla lähti hieman menemään luisua, kun syöksyi toisesta putkesta pihalle. Siinä sitten olin jo omat spasmat niin sekaisin, että hylkyynhän sitä koiran ohjasin. Vielä kehtasi tuon hylyn jälkeen vittuilla puomilla ja jättää kontaktin väliin. Tiltu on vaan paras.

Kyllä sitä sai taas muistutuksen kontaktien tärkeydestä. Ja aion kyllä pitää pääni asian suhteen. Nadan ja Sallin kontakteissa ei ole mitään, joten todistetusti virheistä oppii. Teslan kanssa jatkan samaa linjaa ja teen siitä kontaktista maailman parhaan mestan enkä anna koiran jättää yhtään kontaktia väliin turhan takia. Pidän edelleen parhaana tapana etutassu maassa ja takatassut kontaktilla (paitsi keinulla) ja jos ei minua vakuutettavasti ylipuhuta valitsen seurankin sillä perusteella, jossa tämä tapa sallitaan ;)

Jatketaan raporttia! C-kisa oli hyppyrata, eli sain keskittyä täysillä ohjaamiseen ja unohtaa typerät kontaktit. Aluksi oli pakokauhu, kun kiemuraista rataa seurasin. Onneksi jo medeille suotiin pahimpaan sumaan pieni helpotus ja rataantutustumisen jälkeen fiilikset paranivat huomattavasti. Pitkä kisatauko ja vähäinen treenaus tekivät menosta välillä hieman töksähtelevää ja menetettiin muutamia arvokkaita sekuntteja eikä niitä onnistuttu kuromaan. Olen kuitenkin superylpeä, että suoritettiin kaikesta huolimatta ratapuhtaasti, vaikka 1,35 senkunttia ihanneajan yli mentiin ja nolla jäi saamatta. Tiltu on ihan super paras! Ei ole toista yhtä ihanasti ohjattavissa olevaa agikoiraa, joka antaa vielä ohjaajan typerät mokat niin hienosti anteeksi. Sillehän se ei mitään mahda, että ohjaaja sählää lisäsekuntteja.

Teslan kanssa odotan kovasti, että päästään kunnolla aloittamaan agilityharrastus. Pitkä taival meillä on vielä Tiltun tasolle, mutta alkuinto on vaikuttanut ihan positiiviselta. Jännittävintä tulee olemaan, että ollaanko sitten lopulta medejä vai makseja. Odottelen niitä ensimmäisiä juoksuja ihan paniikissa jo. Selma siskolla moiset ovat jo olleet. Kyllähän schape maksiesteet hyppää, mutta medeissä kilpaileminen tuo varmasti muutaman lisävuoden ennen agilityeläkettä…
Teslan perusasento on kokenut semmoisen edistysaskeleen, että pentu malttaa olla siinä aloillaan jo jonkin tovin. Käsiapua olen saanut myös asteen verran häivytettyä. Tosin treenaamisen suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, jos aiotaan saada tavoite jouluun mennessä kuosiin. Teslahan on sitten pentu niin kauan, kun meidän perheeseen tulee seuraava pentu. Tähän perheeseen lasketaan mukaan heinolalauma.

Ensi keskiviikkona taidetaan päästä myös pitkästä aikaa raunioille, kun Tiltun ja Isän vierailun ansiosta auto sai uuden akun ja hieman bensaa tankkiin. Päivä agikisoissa taisi viedä Teslaltakin hieman mehui. On malttanut tuossa nukkua jo pitkän tovin.

Kuulumisia

Nyt alkaa olla jo säädyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Kenties hiipuneet harrasteet myös hidastaneet blogin päivittelyä. Meillähän pyörii käytännössä enää viikottaiset pelastuskoiratreenit, joihin ei olla nyt hetkeen päästy.

Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.

Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.

Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.

Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.

Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:

Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola


Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.

Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.

Loputon mörkökausi

Alan olemaan todenteolla huolissaan Teslan arkailusta ja haukkumisesta. En osaa edes tulkita milloin sen haukkuminen on paimenelle luontaista vahtihaukkua ja milloin puhdasta mörköilyä. En ole myös päättänyt selkeää linjaa, miten toimin. Komentaminen on aika turhauttavaa. Suihkepullo on ihan kohtalainen, mutta välillä tuo vaan innostuu siitä ja lyö leikiksi. Tosin se on tehokas, kun saa ruiskautettua vettä juuri oikealla hetkellä. Huomion kiinnittäminen muualle toimii vaihtelevasti, mutta pelkään että ollaan niillä rajoilla, että houkuttelen sen vain tekemään jotain kivempaa. Sisätiloissa kyseessä, kun on lähinnä vahtimishaukku. Käsittääkseni Tesla myös vahtii lähinnä minun ollessa kotona. Yksinolot sujuvat edelleen hyvin, mitä nyt silloin tällöin syödään lojumaan jääneitä kaukosäätimiä tai järsitään huonekalujen kulmia. Suhteellisen vähällä pahanteolla ollaan kuitenkin selvitty. Enimmäkseen oletan tuon nukkuvan yksin ollessaan.

En tuosta vahtimisesta ole kuitenkaan niin huolissani, kuin ulkona räkyttämisestä erityisesti yllättäen ilmestyville yksinäisille ihmisille tai muutamalle ihmisella. Ei se väärin ole ilmoittaa kovaäänisistä vieraista ikkunan alla, kunhan se ei jää päälle. Ulkona tuo räkyttäminen tosin jää lähes poikkeuksetta päälle. Ihmiset ovat enemmän pelottavia kuin mielenkiintoisia. Ja räkyttäminen on kerrassaan raivostuttavaa.

Tätä ihmisille räkyttämistä ilmenee myös treeneissä. Jos jostain tulee ylimääräinen ihminen kesken kaiken niin siitä alkaa hirveä älämöly.

Tesla ei ole kiinnostunut vieraista ihmisistä vaan suhtautuu heihin lähinnä varautuneesti. Silloin tällöin ihmisissä on jotain pelottavaa ja jos siitä ei pääse ylitse niin alkaa se vimmattu rähinä. Tesla selkeästi haluaa itse käydä ensin haistamassa. Ne ojentuvat kädet ovat se kaiken pahan alku ja juuri. Vieraita ihmisiä lähestytään myös hyvin varautuneesti ja mielistelevin elkein. Häntä heiluu jalkojen välissä ja koko koira kiemurtelee.

Turhanpäiväistä nuuskuttelua

Nyt on sitten alkanut myös nuuskuttelu ja haahuilu kausi, lähinnä tokoillessa. Agilityssä on vauhtia ja Teslan motivaatio tuntuu olevan kohdillaan niin siellä suoritetaan esteitä innolla eikä sijaistoiminnoille ole tarvetta. Tottelevaisuudessa sen sijaan homma lähtee herkemmin käsistä. Nurmikon nuuskuttaminen on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin kontaktin pitäminen minuun.

Toissa kerralla Tesla lähti nuuskuttamaan kesken harjoituksen, vaikka minulla oli nami kädessä ja haahuili pitkän matkaa. Houkuttelemalla saan sen kuitenkin helposti luokseni, mutta meidän ohjaaja vähän varoitteli, että joudun vielä tekemään itsestäni aina suuremman ja suuremman numeron. Toivotaan, että tämä menee iän kanssa ohitse.

Olen kuitenkin asettanut meille uudet realistiset tavoitteet vuoden loppuun mennessä. Perusasento olisi mukava saada kuntoon, eli Tesla hakisi "sivu" käskystä itsenäisesti ilman avusteita oikean paikan iloisesti ja vauhdikkaasti. Sitten paikalla olo sanotaan nyt vaikka puoli minuuttia maaten, istuen ja seisten. Ja se, että kykenen kääntämään koiralle paikalla olossa selän. Siinä on jo tavotetta, mutta ollaan aika pitkälle voiton puolella, kun nuo hommat saadaan kuntoon. Suurelta osin riippuu omasta koulutusmotivaatiosta, kuinka nopeasti tavoitteet toteutuu, mutta hyvä kirjata itselleen ylös niin on sitten enemmän motivaatiota.

Tässä on vielä muutama Hennalta saatu tokokuva:






Tampereella hakuilemassa ja kyläilemässä

Perjantai-iltana oltiin Tampereella hakuilemassa. Mörköilyhän seuraa meitä myös hakutreeneissä. Maalimiestä lähestytään varovasti mielistelevin asentein häntä koipien välissä heiluen. Pahimmassa tapauksessa pysähdytään juuri ennen maalimiestä ja mietitään voiko sen luokse mennä. Aika näyttää onko tämä nyt sitten vaan ikään kuuluva ilmiö ja päästäänkö siitä eroon kovalla työllä vai voidaanko unohtaa pelastuskoirahaaveet. Treeneissä oli pieni porukka mukana, Teslaa viikon nuoremmat Trasseli-veljekset Pyry ja Kasi omistajineen, Anitan Klaara ja Pyryn omistajan Piian konkarikoira Jojo (tiltun veli). Heti alkuun piti Teslan arkailla Anitan sadetakkia, mutta pääsi siitä onneksi yli ja Anita kelpasi maalimieheksi. Vietiin kaikki maalimiehet yhdessä piiloon ja Tesla lähti hienosti joka piilolle ja tuli maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle. Tosin varsinkin pari ensimmäistä piilolle menoa oli varovaisia, mutta nakejen avulla oltiin hyvää pataa maalimiehen kanssa eikä ollut mitään ongelmia sen suhteen, että maalimies toi koiran pois piilolta. Sen jälkeen, kun kerran ollaan sujut maalimiehen kanssa, ei tämän luota ole mikään kiirus pois. Kai sitä voi pitää positiivisena merkkinä. Piia oli neljäntenä ja viimeisenä kokeillen hieman leikittää Teslaa, mutta ei hirveästi kiinnostanut leikki vieraan kanssa. Varsinkin, kun oli nakkejakin tarjolla. Meillä on nyt siis hakuilun suhteen operaationa saada motivaatiota kasvamaan ja tehdä maalimiehistä entistä ihanampia ja toivon mukaan päästään siitä varovaisuudesta eroon pikkuhiljaa. Oma roolini on hyvin neutraali.

Treenailun jälkeen päästettiin pennut peuhaamaan keskenään. Aikamoista nyhjäämistä ja risuja ja oksia tuotiin tuliaisina turkin täydeltä. Ihanaa, kun Tesla sai ikäistään ja rotuistaan peuhaseuraa, kun sitä ei ole meillä liikaa tarjolla.

Tesla oli kylässä todella hienosti, eikä protestoinut yksinjäädessäkään muuten kuin lurauttamalla pisut oven taakse. Sunnuntaina pääsi palkkioksi seikkailemaan pyynikin maisemiin. Laitetaan siitä vielä loppuun jokunen Terhin ottama kuva:

Harrastusta harrastuksen päälle

Agilityä

Taas on ollut hirveän kiireistä olevinaan. Toissa viikonloppuna olimme tosiaan Heinolassa, jossa käytiin lauantaina hieman ottamassa agilityä Sannan ja Markon sekä Teslan, Tiltun, Saran ja Selman kanssa. Meni huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin aamulla Nadan kanssa kisoissa :) Tesla on jossain välissä tajunnut, että siivekkeiden välistä kuuluu kulkea ja nyt voidaan keskittyä täysillä ohjaustreeneihin.

Tässä Sannan ottamia kuvia ravikilta:









Jatkamme tämän syksyn ainakin PAHAn pentujatkokurssilla. Eilisiin treeneihin olin tosi tyytyväinen. Otettiin puomia erikseen ja sitten siihen perään lyhyt radanpätkä hyppy-hyppy-putki-hyppy (takaa). Tesla kulki todella nätisti. Toinen harjoitus oli etenemistä suoralinja hyppy-putki-hyppy niin että viimeisen hypyn takana oli namikipossa palkka odottamassa. Teslan kanssa harjoitellaan siis ihan vaan ohjaamista ja sitä että agility on kamalan hauskaa. Rimoja ei hypitä vaan ne saa pysyä maassa kunnes ikää karttuu.

Keppien kanssa ollaan vähän koettu takakeppiä. Tai no lähinnä vinokeppien. Heinolassa otettiin verkoilla ja ei ollut ongelmaa, vaikka Tesla alkuun juoksi päin verkkoa, mutta ei ollut moisesta moksiskaan ja jatkoi iloisena harjoittelua. Vinokepeissä ongelma on se, että matalan tesla yksinkertaisesti loikkii yli ja vähemmän viistot se jättää mielellään välistä. Pujottelun idea on siis täysin hukassa. En nyt oikein keksi muuta ratkaisua kuin koira hihnaan, mikä tietysti tekee pujottelusta semmosta pakkopullaa kohti namikippoa ja hidastaa vauhtia. Tai sitten unohtaa koko vinokepit ja vaihtaa perinteiseen tyyliin tai ketjuttamiseen (missähän mun irtokepit on, edelleen heinolassa...) Olikohan toi ketjutus edes oikea termi :)

Ensimmäinen näytelmä



Tesla korkkasi näyttely uransa Köyliön Lallintalon pentunäyttelyssä. Oltiin hyvissä ajoin paikalla Marin kanssa ja katseltiin ensimmäisen ryhmän arvostelua. Nopeaan tahtiin sai tuomari arvostelut alta pois, kun kehä oli tyhjä ennen puolta ja Teslan kehät alkoi tasan yhdeltä. Aikataulut siis pitivät hyvin. Ennen schapeja oli yksi serra ja sitten kehään pääsivät Tesla ja kilpakumppaninsa Trasselin Eloveena.

Olin ihan tyytyväinen Teslan esiintymiseen, vaikka nenä nuuski välillä ja veto edessä juoksevan pennun perään oli kova. Tuomaria ei pelätty yhtään ja antoi katsoa hampaan todella nätisti. En pitänyt Teslasta edes kiinni, vaikka ei olla harjoiteltu koko hampaiden näyttöä lainkaan. Tuomarin mieleen Tesla ei kuitenkaan ollut ja saimme kotiin viemisiksi sinisen nauhan ja seuraavan arvostelun:

Erittäin narttumainen kokonaisuus, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hieman luisu lantio. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin.
Tuomari Stocmari Harto

Trasselin viikon nuorempi kilpasisko sai KP:n ja oli ROP :)









Näyttelyn jälkeen harrastimme hieman maakuntamatkailua. Käytiin ihmettelemässä mm. Lallin asumusta, joka oli hieman pettymys. Ajeltiin pitkään metsätietä keskellä ei mitään ja lopulta saavuimme paikalle, josta kuvat kertonevat enemmän kuin sanat:





En tiedä mitä odotimme, kun ei historia ole kovin tuttu. Ehkä jotain torpparin mökkiä, mutta asumus ilmeisesti tarkoitti paikkaa, jossa Lalli piiloili veritekonsa jälkeen. Tästä paikasta on sitten tehty jonkin sortin nähtävyys. Käytiin Kokemäellä autokisoissa, josta saatiin hyvää sosiaalistamistreeniä.

(kiitos marille tämän kappaleen kuvista siis)

Tokoilu

Meidän kontaktikoirien tavoitteellisen tokon alkeiskurssi on nyt sitten ohitse. Tosin meille jäi kaksi korvaus kertaa vielä roikkumaan. Nyt on sitten eväät alokasluokkaan kasassa, vielä pitää koota ja hioa liikkeet valmiiksi. En ilmoittautunut vielä seuraavalle kurssille, koska Tesla on juuri nyt mielestäni sen verran kakara, että sulatellaan ensimmäisen kurssin sisältöä rauhassa. Hiotaan perusasentoa ja seuraamista kotioloissa. Katsellaan sitten missä pisteessä ollaan, kun seuraava jakso alkaa. Tavoitteena on kuitenkin talven aikana käydä vielä toinen tokokurssi tuolla.

Nyt kun koulu on alkanut, pitäisi olla enemmän aikaa treenaillakin. Jossain vaiheessa kesää piti hyväksyä se fakta, että aamu-unisena ihmisenä ei iltavuoroviikoilla saa kerrassaan mitään aikaiseksi. Onneksi Tesla on oppinut siihen, että aamuisin nukutaan. Jossain vaiheessa se saattaa tulla tassulla mäiskimään, mutta sitten kun ei saa eloa käpertyy tyynyn päälle nukkumaan. Tesla tykkää aamuisin tunkea mahdollisimman lähelle nukkumaan.

Maanantaisin käydään Porin palveluskoirakerhossa tokoilemassa niin ei ihan laiskaksi pääse jäämään tokoilut, jos en kotona saakaan niin paljon aikaiseksi. On myös kiva kuulla kerran viikossa kommenttia edistymisestä.

Pitkästä aikaa hakuilua

Päästiin viimein hakuilemaan pitkästä aikaan. Teslalla on nyt ilmennyt tuota mörköilyä ja erityisesti yhtäkkisesti ilmestyvät yksinäiset ihmisen hirvittää. Tesla ei myös ole niin paljon ihmisten perään kuin hyvän hakukoiran toivoisi.

Viimeksi otettiin kuukausi sitten leirillä pari ukkoa tuulen avulla, mutta ei mennyt silloin ihan nappiin. Sekä ohjaaja että koira oli hyvin hukassa. Pikkupentuna Tesla teki loistavia pistoja hajumielikuvin. Nyt otettiin kaksi maalimiestä tavallaan samalla kaavalla kuin hajumielikuvissa, mutta metsä oli täysin sotkettu ja maalimies vietiin piiloon yhdessä koiran kanssa. Maalimies antoi piilolla jo yhden namin. Sitten vein koira samaa reittiä takaisin ja lähetin keskilinjalta suoraan pistolle. Ekalla kerralla tesla ampaisi suoraan piilolle. Piilolla se empi hieman sisälle asti menoa. Piilo oli siis puoliksi maanalla oleva trukkilavoista rakennettu hökkeli. Ovena oleva lava oli Teslalla aukinaisena. Maalimies sai sen kuitenkin lopulta hakemaan naminsa periltä asti.

Seuraava pisto otettiin samallalailla. Maalimies oli majassa jossa oli muovit esteenä. Lähtö ei sujunut niin hyvin vaan jouduin avustamaan jonkin verran. Puolessa välissä matkaa Tesla hokasi, että tuollahan sen ukon täytyy olla ja suuntasi piilolle eikä aristellut lainkaan. Ensimmäinen maalimies oli mies ja toinen nainen. En ole omasta mielestäni havainnut, että sukupuolella olisi ainakaan valtavan suurta merkitystä.

Viimeisenä suostuin ottamaan rehellisen peräänlähdön ihan vain koiraa innostaakseni. Tesla sai hengailla maalimiehen luona kauemmin ja tähän voisi tulevaisuudessakin panostaa. Kokeilla, että tykkäiskö Tesla leikkiä piilolla ymv. Ideana se, että viimeisellä piilolla vietettäisiin laatuaikaa eikä kiirehdittäisi pois. Luulen, että Teslan hakuilut saavat jatkua sekakäyttöä noudattaen. Tiltu on koulutettu pelkillä peräänlähdöillä ja näkömielikuvilla ymv. Tesla voi hyvin olla se sekakäyttäjä. Katsotaan, jos seuraavan koiran kanssa ollaan viisaampia taas johonkin suuntaan. Tällä hetkellä panostan mielellään innokkuuden lisäämiseen ja mörköilyn hävittämiseen. Ja itse, kun on hyvin kokematon hakukoirankouluttaja niin ei auta, kun kuunnella viisaampien neuvoja ja kyllä vain kaikkialta tulee eriohjeita, joista pitää vaan oppia poimimaan omansa. Ja kaikkea kannattaa kokeilla :)

Elämää kuvin puolen vuoden ajalta

Ja niin se aika vain menee. Tesla sisaruksineen täytti viime viikolla puolivuotta. Juhlahumun sijaan keskityttiin täiden tappamiseen. Tosin minkäännäköistä elämää ei ole näkynyt frontlinesuihkun jälkeen, vaikka kuinka on syynätty. Jes.

Mutta asiasta iloisempiin, vastasyntynyt Tesla:



Kirjavin on Tesla:



Herrainpäivillä:



Puistoilemassa:



Unohdin ottaa Teslasta kuvan, kun se istui nojatuolisa ja vahti kovaan ääneen, kun neuvoin asiakkaita lajittelemaan kaatopaikalla. Tämän jälkeen se oli hyvin väsyneenä vaakakopissa:



Tesla siis käväisi taannoin töissäni tutustumassa kaatopaikan menoon ja aiheuttamassa ihastusta.

Tesla oli hoidossa porukoilla ja Mosse-veli kävi kylässä:



Seuraavana päivänä kävi sitten Selma-sisko:



Hirveästi on Teslasta kuvia sieltä sun täältä. Pitää joskus ajan kanssa oikeen kunnolla katsastaa. Nyt vietetään tosiaan Heinola viikonloppua, koska osallistuin aamulla Nadan kanssa Vääksyn agikisoihin. Voin sanoa, että aika epätoivoista oli, mutta siitä tarkempi tilitys tuolla toisaalla. Hirveän hyvä fiilis jäi itse kisoista ja odotan jo kovasti, että Tesla on kisakunnossa =) Vaikka tiedän, että nyt on aivan liian aikaista sanoa, tuleeko siitä mitään. Toivottavasti vauhti tulee olemaan mummon eikä mamman veroista. Tänään olisi tarkoitus mennä Selma-siskon kanssa ottamaan jotain pientä :)

EDIT. Oleellinen asia tästä unohtui! Onnittelut Teslan Nelli siskolle Kajaanin ROP-pentu tittelistä!

Loppu luonnollisuudelle

Kiitos täit. Niin Teslasta löytyi sitten täitä, yäk. Alkujärkytyksestä on onneksi selvitty ja työpäivä vietetty googlen ja koirafoorumien parissa. Aika lohdullista tekstiä olen saanut eteeni.

Mistälie tulleet? Vaihtoehtoja, kun on monia. Olemme käyneet kolmessa eripaikassa harrastamassa, joten mistä vaan ovat voineet tulla. Koirapuistossa ei olla käyty koskaan, mutta tuossa minun naapuripuistossa liikkuu koiria ahkeraan. Tosin Teslalla on ne tietyt koirakaverit, joita sen annan moikata ja kaikkien omistajien kanssa olen aina vaihtanut sanasen, jos toisen. Schapeleiristä taitaa olla jo hieman kauan aikaa. Uskon huomanneeni nuo pienet hirviöt suhteellisen ajoissa. Tosin niiden itämisaika on sen viikon verran.

Harmittaa hieman, että menin huomaamaan nuo täit vielä kentällä kirkkaassa auringon valossa. Olivat vielä niin mitättömiä, että piti tehdä perusteellisempaa tutkimusta, jotta varmistuivat täiksi. Muutama koirakoulunvetäjä kävi Teslan kuonoa ronkkimassa. Kannoin Teslan autoon ja iskin häkkiin ja ajoin apteekin kautta kotiin. Mukaan tarttui frontline-sumute ja tänä iltana pidetään huolellista syyniä näkyykö enää elämää. Kyllä se aikamoista myrkkyä on, että toivottavasti opittiin nyt kantapään kautta pysymään erossa täistä. Petivaatteet, lelut ja lakanat keräsin pois ja aloitin pesu-urakan. Samantein imuroin ja vainoharhaisena varmaan imuroin jokapäivä seuraavat kaksi viikkoa. Josko tällä selviäisi?

Minähän olen vain punkkeja ajatellut ja kun niitä ei ole ilmestynyt kuin se kolme ja kaikki yhdellä kertaa samasta paikasta niin en ole ollut huolissani. Valkosipulia syötin silloin, kun ne punkit ilmestyi. Sitäkään ei ole saanut nyt enää eikä ole punkit riesanneet. Eipä pieneen mieleeni tullut nämä omasta mielestäni, jopa ärsyttävämmät otukset. Rehellisesti ei ole nuo täit tulleet mieleenkään, vaikka onhan se oikeasti itsestään selvyys, että niitä varmasti Porin kokoisessa ja kaltaisessa kaupungissa pyörii. Koiraseurojakin on niin monia ja ne on pirskoutuneet niin tuskin se sanakaan heti leviää, jos jollain on. Itselläkin tosiaan on niin monta mahdollisuutta mistä nuo olisivat mukaan tarttuneet. No nyt on koira myrkytetty ja jonkin ajanpäästä varmaan taas uskalletaan kulkea normaalisti. Minä laitoin sähköpostia heti kaikille ohjaajille ja ajattelin ainakin tämän viikon harrastaa pelkkää kotitottista.

Mites meillä muuten?

Perjantaina Tesla oli minun kanssa töissä ja aiheuttu tietysti ihailua ja piti ulkona kovaa vahtia asiakkailla. Ainakin väsytti. Otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista siinä työpäivän ohessa. Kyllä tuo perusasento alkaa jo hioutua pikkuhiljaa ja tesla tuntuu ymmärtäneen sivulla istumisen idean. Pieni askel siis eteenpäin, mutta aika merkittävä.

Nyt on kyllä ympäristön hajut alkaneet kiinnostaa ja keskittymiskyky herpaantuu herkästi. Taidetaan olla siinä iässä. Mistä puheenollen huomenna Tesla sisaruksineen täyttää puolivuotta! Enää ei olla pikkupentuja.

Viime viikolla minulla oli taas iltavuoro niin harjoitteleminenkin oli laiskaa. Tällä viikolla sitten aikaa menee täiden syynäämiseen ja pyykinpesuun. No pian on kesä ja työt ohi niin aikataulut muuttuvat joustavammiksi. Josko päästäisiin taas hakuilemaankin!

Schapeleiriä ja koulutuksia

Perjantaina töiden jälkeen kaasuttelin Teslan kanssa kohti Turkua, Kaarinaa ja Tuorlan majataloa, jossa järjestettiin schapendoesleiri. Onnistuin tietysti eksymään matkalla, mutta onneksi Marko neuvoi perille. Majoitumme neljän huoneen soluun, jossa meitä oli jo vastassa Sanna ja Marko Saran ja Selma-siskon kanssa sekä Mia ja pojat Lalli ja Pessi. Myöhemmin huoneistoomme saapui Lumikuono-kasvattaja Mari, poikansa Jari, koirat Neppu ja Likka sekä Mirja ja Retu (Teslan isä). Tuula toi vielä Tiltun illalla ja majoittui minun kanssa samassa huoneessa toisena yönä Alman kanssa. Hienosti tulivat kaikki yhdeksän koiraa, jossain välillä peräti 11, toimeen keskenään.

Kuuden aikaan kokoontui leiriporukka nurmikentälle, jossa käytiin esittelykierros. Siitä sitten jakauduttiin kukin kiinnostuksen mukaan hakuilemaan, tokoilemaan tai näyttelykoulutukseen. Tesla valitsi hakuilun, joka ei kyllä mennyt ihan nappiin. Homma oli haussa niin ohjaajalla kuin koiralla. Ehdimme hakuilusta vielä näyttelypöydälle tutkittaviksi. Purenta on kunnossa ja häntä tarpeeksi pitkä. Ennen pöytää Tesla sai vähän hammasta eikä palautunut siitä lainkaan niin nopeasti kuin olisin toivonut. Oma reaktioni taisi olla täysin väärä. Järkevintä olisi ollut lähteä pois koko kentältä, kun koiralla pysyi häntä koipien välissä. Muut koirat siis juoksentelivat vapaana, joten ei olisi toiminut se, että tarjoaa koiralle muuta ajateltavaa.

Tesla hieman piti älämölyä ekana yönä. Ensin piti ohikulkijoita rähjätä, kun ikkuna oli auki. Sitten häiritsi kaikki wessassa kävijät. Tiltu-mummon esimerkki ei paljon auttanut. Toinen yö meni hiljaisuuden vallitessa. Alan olla siinä uskossa, että huomioimattomuus ei nyt ole se ykkösvaihtoehto mörköilyssä.

Lauantain agilityt

Lauantai aamusta ajeltiin heti yhdeksältä hittiareenalle agilityn pariin. Suurin osa alkeisagilityporukasta eksyi matkalle väärälle hallille, joten Ninnin ohjauksessa otimme verkkokeppejä ja takaaleikkaus harjoitusta. Lopulta muutkin aloittelijat saapuivat paikalle ja siirryin Teslan kanssa Katin ja Marken ryhmään. Kati opetti ohjausjuttuja, sylikäännöksiä ja poisjättöjä. Marken kanssa käytiin kontakteja, puomia ja keinua. Sain paljon eväitä ja uusia juttuja pentukurssille, joka jatkuu taas tiistaisin.

Alkeisagien jälkeen vuorossa oli Janita Leinosen koulutusta, johon osallistuin Tiltun sekä Alman kanssa. Alma tuurasi Nadaa, jolla siis oli juoksut. Eihän tuo Alma paljon malttanut minun kanssa juosta ja homma oli lähinnä haahuilua. Keskeytimme lopulta, kun koiran keskittymiskyky oli totaalisen hukassa. Tiltun kanssa saatiin käytyä kokorata läpi. Persjättöjä harjoiteltiin ja voin kertoa, että ei ollut helppoa. Itselleni siis.

Lauantai iltana olisi ollut ohjelmassa mätsäriä, kauneuskilpailua, arpajaisia ja saunontaa. Jouduin kuitenkin livistämään paikalta juhlimaan Poriin Terhin ja Villen häitä. Palasin sieltä yöksi Tuorlaan ja yllättäen taas eksyin matkalla.

Sunnuntain tokot ja agit

Alun perin minun piti vetää sunnuntaiaamun alkeisryhmä ja jatkaa sitten Janitan ryhmässä. Tulimme kuitenkin Tuulan kanssa siihen tulokseen, että hän saa mennä tekniikkatreenit Alman kanssa ihan itse. Tiltulle oli taas parempi päästä iltaryhmään, jotta sen ei tarvinnut stressata autossa, kun itse olisin kouluttanut ensin tunnin muita. Tuula siis tuurasi minua kouluttajana ja Tesla otti Nadan tokopaikan.

Tokoa leirillä oli kouluttamassa Lentsu (Leena Välimäki). Teslan ryhmässä oli kokeneempia koiria, jotka treenasivat voittajaluokan liikkeitä. Ensin katsottiin miten muut menivät ja sitten Lentsun opastuksella tehtiin samat jutut pennun ehdoilla. Harjoiteltiin hyppynoutoa, tunnistuskapulan pitoa, tunnarin noutoa ja ruutua. Oli tosi kivat treenit ja oli mukava saada opetusta siihen, miten saadaan noita voittajajuttuja treenailtua. Ei siksi, että siellä välttämättä koskaan kisataan, mutta koiralle on hyvä ottaa voittajanliikkeitä alo- ja avo-liikkeiden vääntämisen ohella, koska ne ovat niin paljon hauskempia. Nyt pitäisi löytää jostain pieniä kartioita, jotta päästään ottamaan ruutua. Lentsu tuumasi, että pentu oppii muka viikossa juoksemaan täyden matkan (25 m). Jäätiin seuraamaan vielä toista ryhmää ja siinäkin oppi paljon. Saatiin uudet kujeet liikkeestä maahan menoon. Se on nyt ollut jonkinmoinen kompastuskivi.

Pian tulikin aika pakata auto lähtökuntoon ja ottaa Tiltu kyytiin ja suunnata taasen hittiareenalle. Vuorossa oli siis tekniikkatreenit. Ja kyllä, tekniikkaa hioessakin joutuu juoksemaan. Minä seurasin jo rataan tutustumista pää pyörällä, kun joka kohtaan oli ainakin neljä eri vaihtoehtoa, joista suurin osa meni ohi tai unohtui saman tien. Enää ei riitä, että tietää mikä on valssaus ja sylkkäri vaan kuvioita ja nimiä on miljoona lisää. Tällä koordinaatiokyvyllä ei ihan hetkessä saavuteta huipputasoa. Onneksi Tesla ei tule vielä jokuseen vuoteen kilpailemaan kolmosissa. Tiltu kanssa saatiin jälleen suoritettua rata loppuun asti sopivan kokoisissa pätkissä ja heikot kohdat uusien. Olikohan se sitten se ”saksalainen” vai joku vallan muu, jota lopuksi kokeilin parin ”takaa hyppy” esteen jälkeen, joka toimi meillä hyvin ennen kepeille menoa. Yleisesti jäi sellainen hukassa oleva olo =) …taitaa olla minun ja Tiltun kisaura ohi. Nadan kanssa haaveilen kakkosiin pääsystä.

Oli kyllä mukavaa leiri kaiken kaikkiaan. Aikataulu oli kohtalaisen tiivis ja ei hirveästi ehtinyt uusiin ihmisiin tutustua ja muutenkin homma painottui noihin koulutuksiin omalta osalta, mutta olihan se sen arvoista. Koulutukset olivat antoisia ja tekisivät kyllä hyvää useamminkin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Nyt on taas uutta treeni-intoa ja uusia juttuja pää täynnä. Poriinkin löydettiin suhteellisen suoraan Raision kautta kiepaten.

Takaisin Porissa

Hain tuossa taannoin Porin palveluskoirakerhon jäsenyyttä ja meillehän irtosi sieltä oikein ryhmäpaikkakin. Maanantaina oli heti leirin jälkeen ryhmäjakotilaisuus, jossa oli paikalla hurjasti pentuja. Uudet pennut jaettiin kahteen ryhmään, sillä perusteella, että meidän ryhmässä ovat ne jotka tavoittelevat kilpailemaan. Tärkeimpänä asiana pidän tällä hetkellä Teslan sosiaalistamista, joten toivotaan, että koirien ja ihmisten seassa puuhastelu edesauttaa sitä ja lisää meidän kontaktiamme ja keskittymiskykyä. Tosin kaksi viimeksi mainittua eivät ole tähän asti olleet mikään ongelma.

Tiistaina jatkui pentuagility. Olin Teslasta todella ylpeä. Se irtosi putkelle uskomattoman hyvin ja uskalsin ottaa suoralla putkella vinoja lähetyksiä. Hittiareenalla se karsasti uudentuoksuista kiiltävää sinistä putkea (meni kyllä houkuttelemalla), mutta nyt se käyttäytyi kuin paraskin putkihullu. Vinokepit syöksyttiin myös vauhdilla läpi. Hyppyjä (eli Teslan tapauksessa siivekkeiden välistä juoksua, riman ollessa maassa) pitää harjoitella, mutta eipä niitä oikein ole harjoiteltukaan. Teslalla ei ole vielä iskostunut päähän ajatus, että niiden siivekkeiden välistä kuuluu juosta. No tuntuuhan se nyt itse kustakin vähän hölmöltä, mutta en ala hypyttää alle puolivuotiasta pentua edes kymmentä senttiä. Katsellaan sitten muutaman kuukauden päästä. Suville ja Nemille näytin leirillä oppimiani sylkkäri ja poispäinkääntö harjoituksia ja ensikerralla voisi ottaa siivekkeen mukaan ja ottaa myös takaakiertoharjoituksia.

Tämä viikko näyttää toivottoman helteiseltä, mutta keskitytään sisätreeneihin ja hinkataan perusasentoa. Josko se jossain vaiheessa alkaisi sujua. Edistystä on tapahtunut sen verran, että Tesla ymmärtää, että haluan sen istuvan sivulla. Paikankorjaus ei kuitenkaan luonnistu ilman avustusta. ”Sivu” –käskyä olen varovasti ottanut noin viiden makupalantoistoilla, mutta varovainen saan tosiaan olla, että paikka pysyy ennen ”vapaa” –käskyä. Itse pitää tuota ”vapaa” käskyä alkaa harjoitella tosissaan, koska ei tunnu omaan päähän uppoavan, että koira on ihan hyvä vapauttaa annetusta tehtävästä.

Tesla on nyt sitten ilmoitettu Köyliön Lallintalolle pentunäyttelyyn. Saas nähdä mitä siellä tuumataan ja ollaanko ainoa schapepentu kehässä =)

Kiirettä pitää

Likaiset tiskit lojuu edelleen tiskipöydän tienoilla, mutta olemme oikeasti harjoitelleet perusasentoa lähes päivittäin. Keskiviikko jäi väliin, kun orgaaniseerasin polttareita ja toimin kyseisessä tilaisuudessa kuskinroolissa. Tesla oli hoidossa Noormarkussa.

Eilen aiheutettiin koirakoulussa sopivasti kaaosta, kun harjoiteltiin kääntymisiä. Harjoittelimme askelia ensin ilman koiraa. Viisaana jätin teslan hihnan tuolin jalan alle, kun tuumasin, että kyllä se siinä pysyy. Pysyihän se hyvän aikaa, mutta ilmeisesti keskityin omiin askeliini sen verran hartaasti, että Tesla ei enää viitsinyt odottaa. Tuoli perässä rymisten se lähti juoksemaan minua kohti ja aiheutti hyvät rähinät. Itse se katsoi tuolia perässään kauhuissaan, mutta pelastettuani neidin pinteestä se ei ollut moksiskaan.

Meidän perusasennon ongelma lienee katsekontaktin haku. Pieni koira ei pysty katsomaan silmiin kenottamatta. Oikeaa asentoa kuitenkin pikkuhiljaa tulee enemmän ja enemmän. Eilen otettiin myös seuraamista askelkerrallaan. Minulla on Tiltun metrin päässä seuraamisen ansiosta lievä seuraamiskammo, mutta eiköhän siitäkin ylitse pääse. Väkisin sitä kuitenkin vertaa Teslaa ensimmäiseen omaan harrastuskoiraansa ja niihin lukuisii virheisiin, joita onnistuin tekemään. Pohja meillä on jo tällä hetkellä miljoona kertaa paremmassa kunnossa, koska Tesla ottaa minuun hienosti kontaktia ja haluaa tehdä hommia.

Tänään kaasutellaan Turun suuntaan kohti schapendoesleiriä. Suurimmat odotukseni olivat Nadan kanssa agilityn osalla ja suureksi harmistukseksi mamman juoksut ovat niin hilkulla loppumispisteessä, että se joutuu nyt jäämään kotiin. Tesla osallistuu leirillä ainakin alkeisagilityyn. Nadalta jää nyt myös tokopaikka, mutta pitää keskustella koulutusvastaavien kanssa, miten sen korvaus on paras järjestää. Ei siinä muuten, mutta meinaa Nadan ryhmä olla hieman tasokas meidän loppu rämäpää laumalla. Tiltu on ainoa, joka osaa edes alokas ja avoimen luokan liikket sinnepäin, mutta muuten se taas on vaan sunnuntaitokoilija. Teslalla kaikki jutut on taas hyvin alkutekijöissä, mutta katsellaan nyt miten nuo luoviintuu. Onneksi pääsen kuitenkin harjoittelee agilityä Tiltun kanssa. Katsotaan kuinka pahasti se minulle päätään aukoo.

Tesla on alkanut haukkumaan ja murisemaan satunnaisesti ihmisille. En tiedä pitäisikö olla vakavasti huolissaan vai pistää mörköilyn piikkiin. Ehkä se vain ei ole niin avoimen rakastavainen jokaista vastaantulijaa kohtaan kuin serkkunsa tai sisarensa. Ei se sinänsä maata kaada, mutta pelastuskoiralle tuo ihmismörköily ei vaan sovi. Haukkumista on ilmennyt myös kotioloissa, jos joku oven takana tai ikkunan alla kovasti höpisee. Paimenkoiralla kuuluu olla tuota vahtimisviettiä ja sopiihan sitä epämääräisistä vIeraista ilmoittaa, mutta näiden kahden asian samanaikainen ilmeentyminen hieman pistää huolestumaan. Eniten tässä on haussa oma reaktio, eli olisiko reagoimatta vai kiinnittäisikö huomion muualla vai käyttäisikö suihkepulloa (kotioloissa).

Rekkoja alkaa valumaan blogin kirjoituksen häiriöksi, joten eiköhän tämä ollut tällä erää tässä =)

Festarikesää ja koirankoulutusta

Kylläpäs aika taas juoksee. Sen huomaa, kun ei muka mitään ehdi tehdä. Lähdettiin sittenkin Teslan kanssa Tammerfesteille. Se oli hyvä reissu. Timi-kultsu antoi hyvää esimerkkiä fiksuna koirana ja kokoerosta huolimatta leikitkin saatiin sujumaan. Uskallettiin hyvillä mielin jättää kaksikko hengailemaan Terhin kämppään keskenään.

Tässä Tesla järsii todennäköisesti Timin luuta kohteliaasti sohvalla ja tyynyllä:



Timin kanssa oli kiva painia:



Tammerfesteillä Tesla sai elämänsä ekan siankorvan:



Seuraavana päivänä käytiin uimassa:








Seuraavalla viikolla minulla oli iltavuoro ja ei meinannut ehtiä harjoitella koirakoululäksyjä lainkaan. Kaikesta huolimatta Tesla esitteli hienosti vauhdikkaan maahanmenon. Sitten olikin ilosaari viikonlopun vuoro. Ne ei olleet ihan Teslan festari, joten jätin riiviön mummolaan Alma-serkun iloksi ja loppu lauman kauhuksi. Nada-mamman suusta tuli kyllä semmoset ärräpäät, että huh huh.

Heinolassa Tesla näki Mosse-veljensä, joka kävi kyläilemässä, sekä Selma-siskon. Erikoisnäyttelyssä Tesla kävi turisteilemassa. Tiltu-mummo ja Alma-serkku kävivät kehässä, mutta menestys ei ollut huima. Mummelin ERI-putki katkesi, kun korvat eivät olleet oikealla kohdalla. Erittäin hyviä sukulaisia olivat kuitenkin. Retu-isä oli erinomainen. Kai se Teslakin pitkää jossain vaiheessa käyttää jotain hakemassa arviota. Seinäjoki, Köyliö tai Tampere ovat nyt ne tulevat potentiaaliset vaihtoehdot… vapaaehtoisia handlereitä?

Tokoilua

Perusasentoa on koetettu vääntää, mutta jonkun systemaattisen virheen mahdollisesti teen jatkuvasti, koska Tesla istuu usein oikeanpuoleinen etujalka edempänä ja hieman kenottaa. Toisaalta ei se täydellinen asento hetkessä muodostu, eikä tarvitsekaan. Virheellisestä asennosta pyrin kuitenkin olemaan palkkaamatta, niin täytyy edetä varovasti, että ei tule kyllästymistä.

Naksuteltiin pitkästä aikaa kontaktialustaa, koska se on niin kivaa ja helppoa. Toki siis vaikeutetaan ja vaaditaan aina enemmän, mutta se on itselle hirveän helppoa ja selkeää, missä vaiheessa vaikeutetaan ja missä helpotetaan. Olen viimein saanut dyykattua kunnon matonpalat, mutta niiden koeajo otti aikansa. Ei ne tosin tarvinneet kummoista koeajoa ainakaan Teslan mielestä.

Ollaan harjoiteltu myös liikkeestä seisomista ja makaamista. Ensin mainittu on helppoa. Liikkeestä makaaminen sen sijaan ei ja Tesla tarjoaa kyllä sitä pysähtymistä herkästi. Pitää vaan harjoitella lisää. En haluaisi ottaa käsiä avuksi, kun ollaan saatu poimimalla naksun avulla maahanmeno omasta mielestäni sen verran hyväksi, että kyllä sen pitäisi harjoittelulla onnistua myös silloin, kun itse olen liikkeessä.

Viimeksi otettiin myös tokohyppyä. Se nyt meni vähän miten meni. Oli vähän semmosta häseltämistä. Toisaalta Teslan ei tässä vaiheessa tarvitse sitä mielestäni hallitakaan kummoisemmin. En usko, että itse hyppy tulee olemaan ongelma ja loputhan koostuu opituista osista.

Tässä kirjoittelun välillä Tesla heräsi uniltaan ja päätin ottaa päivän toisen tokoilu annoksen ja heti tuntui sujuvan entistä paremmin. Viime yönä, kun tulin ensin töistä herättämään sonisphere –vieraat, käytiin tuolla puistossa vähän harjoittelemassa ja ei sekään ollut hullumpaa.

Koulutuksesta hampaisiin (ja päivä vaihtuu kirjoittaessa)

Eilen aamuna lähti sitten vihdoin ja viimein viimoinen tuplakulmuri. Kyllä nuo hampaidenvaihdot osaa olla inha juttu silloin, kun oman koiran kohdalle osuu. Ansku (toinen metallica –vieras) vähän auttoi niin eipä tarvinnut, kuin ottaa tukeva ote hampaasta ja se lähti itsestään. Aika monta päivää nuo roikkuivat ja tuntuivat, että eivät irtoa millään. Luita järsittiin ja leluja koetettiin vedellä, mutta niin ne vaan tiiviisti roikkuivat viimeisillä voimillaan.

Hyvästi maitohampaat! Hyvästi naskalit! Teitä ei ole ikävä =)

Tosin ehtipä nuo pahaiset tuplakulmurit tuhota minun silmälasit. Onneksi uudet saa osamaksulla. Tajusin tässä juuri, että ajattelin ajella schapeleirille takaisin lauantai-iltana jo pimeän tullen. Se onkin mukavaa ilman kunnollista näkökykyä. Julkiset hieman houkuttelisi, mutta leiriltä pakko ajalla autolla lauantaisen koulutuksen päätteeksi Poriin häihin, koska muuten ei ehdi millään.

Tuhoamisvimma on muutenkin hieman kasvanut. Tosin edelleenkään ei ole mitään järjetöntä tuhoa tehty. Semmoista pientä järsimistä ja vähän aloitettu pintaremonttia, mutta se jäi aika pahasti kesken. Silmälasit olivat täysin omaa typeryyttäni. Katsoin illalla televisiota ja väsyneenä nostin ne sohvalle. Aamulla lähdin töihin ilman laseja ja mietin pihalla muutaman sekunnin ajan haenko ne. Tuumasin, että Tesla vaan hermostuu, jos ravaan edes taas. Oletin, että ne ovat television päällä ulottumattomissa, kuten yleensä. Ehkä tuo silmälasiensyönti-into on perinnöllistä. Edelliset lasini jouduin uusimaan Tiltun jäljiltä.

Tässä on ehtinyt vierähtää tovi päivityksistä, joten pahoittelen yllä olevan tekstin sekavuutta. Tällä viikolla koetan jaksaa kirjoitella kiireen keskellä kuulumisia vielä ennen leiriä, jos en, niin se on sitten leiripäiväkirjan aika! Mukavaa nähdä paljon schapeja omistajineen.

Alma kävi kylässä ja koirakoulu alkoi

...kuin myös pahanteko yksinollessaan. En oikein tykkää. En kuitenkaan stressaa ennenkuin kaikki hampaat on vaihtunut. Ja tosiaan meillä oli tässä jonkinmoinen puuhastelutauko, kun agility ja rauniot jäivät molemmat tauolle. Sitten tuli se helleviikkoa, joka tiesi laiskottelua ja lenkittömyyttä. Tosin väsyttihän se helle pennunkin. Helle on ohi ja seinät tarkoitettu syötäväksi tai raavittaviksi.

Viikon saldo on tosiaan yksi DVD, parin pöydällä uhontuneen kertakäyttölasin täyssilppuaminen ja nyt eilisen noin 10x20 cm kokoinen reikä tapetissa sängyn päädyssä. Ja sänky täynnä maalisilppua. Itseään näistä voi kyllä pitkälle syyttää. Aktivoinnin puutetta.

Ensiviikolla minulla on iltavuoro (menen töihin 10.30 aamulla), joten urakaksi pitää ottaa vartin koulutustuokiot hyvissä ajoin ennen töihin menoa. Pääsimme aloittamaan eilen kontaktikoirien tavoitteellisen tokon alkeiskurssin, joten saatiin uutta potkua ja järjestystä heti treenailuun. Oltiin Suvin kanssa molemmat eilisen perusteella tosi tyytyväisiä, joten ohjaajamme voinee hyvillä mielin lueskella tätä blogia vastaisuudessakin ;)

Tuula ilmoitti yllättäen maanantaina tulevansa käymään kylässä ystävänsä Seijan ja Teslan rakkaan Alma-serkun kanssa. Tiistaina mentiin siis turisteileimaan Meri-Poriin. Käytiin uittamassa ja juoksuttamassa koirat Herrainpäivillä. Opin paikan nimen vastikään. Löydettiin viime syksynä Marin kanssa kyseinen uimapaikka, kun etsittiin Salli-briardille jotain kivaa uimapaikkaa. Olisi voinut Salli olla nytkin mallia näyttämässä. Alma kattoi meren aaltoja siihen malliin, että tonne en mene. Lammikoissa sen sijaan oli ihana maata, jonka jälkeen hiekkaan sekä takiaispuskaan kellimään.

Kyllä oli kiertokadun yksiössä hiekkaista ja ilmassa tuoksui märkä koira. Almalla on aivan kamala korvaton murkkuikä päällä. Mitenhän vältän, että Teslalle ei iske samanlaista? Lenkillä painetaan nenämaassa ja korvat lukossa eikä annate vapaana ollessa kiinni. Mukavaa se silti oli kahta koiraa ulkoiluttaa, vaikka toinen välillä roikkui toisen niskakarvoissa. Molemmat ovat asiallisia vastaantulijoita kohtaan ja Almusti nyt on aina ollut mielestäni hieman omaa luokkaansa. Teslan kanssa ne eivät muuta tekisi, kun painisi ja leikkisi jatkuvasti.

Vieraat lähti keskiviikkona ja Tesla oli poikki. Vielä kolmisen tuntia koneella istumista ja pääsen viemään Teslaa sateeseen ja viikonlopun vietto voi alkaa. Tarkoitus oli lähteä Tammerfesteille, mutta jätetään nyt sitten väliin. Eipä tuo sääkään onneksi houkuttele.

Rokotukset viimein kunnossa

Niin se pentu vain kasvaa. Viime torstaina saatiin rabieskin vielä kankkuun niin nyt sitten on virallisesti kaikki kunnossa. Tesla oli jälleen superreipas tyttö eläinlääkärissä. Vapaana oli ilman pantaa koko tutkimuksen ja antoi lääkärin kopeloida ja tutkia nätisti.

Pannan otin pois tosiaan, kun sitä mikrosirua etsittiin ja etsittiin. Ei löytynyt lukijalla alkuun lainkaan, mutta sitten eläinlääkäri päätti käsin koettaa tunnustella josko löytyy ja kyllä sen vain tunsi! Nyt tiedän itsekin missä kohtaa se on. Ilmeisesti siru saattaa olla jokseenkin viallinen, koska signaali on ilmeisesti niin heikko, että lukijan pitää olla ihan kiinni ja kohdalla, jotta se sen numeron poimii. Päätin, että antaa nyt odotella aikansa ennen kuin harkitsen uutta sirua. Tiedän ainakin miten se löytyy ja katotaan sitten joskus, jos vaikka ulkomaille tulee lähtö niin parasta ehkä hankkia uusi siru. Sirunvalmistajalle voisi jotain palautetta kirjottaa ihan vaan sekin takia, että saavat tiedon tämmöisestäkin tapauksesta. Kennelliitosta sanoivat tosin, että on nämä siruviat yleistynyt, kun pentuja sirutetaan jo niin nuorena.

Tesla teki ensimmäinsen tuhotyönsä yksinollessaan. Järsi DVD:n sisäkannet suhteellisen silpuksi. No ei kärsi kuitenkaan dvd-hyllyn esteettisyys, koska ulommaiset pahvikuoret päätti ystävällisesti jättää tuhoamatta. No etuhampaat on vaihtuneet ja kulmahampaita odottelen putoavaksi, joten kutittaahan noita. Muovi taitaa olla semmonen suosikki järsittävä siihen tarkoitukseen.

Kengänpohjia on kulunut kyllä vähän sietämätön määrä. Koetan aina estää koiran pääsyn eteiseen, mutta kyllä se sinne osaa livahtaa, kun itse käy vaikka wessassa ja ei virittele estettä tarpeeksi hyvin eteen. Ja nopeasti neiti on oppinut irrottamaan kenkänpohjat ja sitten se niitä onnessaan järsii. Se myös tietää milloin kannattaa tehdä jäynää, eli silloin kun käy suihkussa, wessassa tai puhuu puhelimessa.

Koulutus on edennyt hitaan puoleisesti. Ollaan oikeastaan opeteltu vain kosketuskeppiä. Tesla hokasi kepin hetkessä, mutta ongelmana on, että sitä on paljon kivempi haukata kuin tökätä. Koeta siinä sitten olla tarpeeksi nopea ja naksauttaa oikealla hetkellä. No tällä tavoin saa kai sitä omaakin reaktiota nopeutettua. Kosketuskepin kanssa sain aikaseksi myös muuttaa palkkausta, eli tähän asti olen antanut aina kädestä, mutta nyt otin kipon käyttöön. Tuntui kätevältä. Toisessa kädessä keppi ja naksu, toisella tiputtelee namei kippoon. Kuhan se naksutin sormi vaan olisi hieman nopeampi =)

Maahanmeno on sen verta vahva ja Tesla sitä tarjoaa joka käskyllä niin ollaan sitä kesto ihan vähän treenailtu. Istuminen on kanssa helppoa, mutta "odota" käskyä pitää vahvistaa. Seisominen paikoillaan on yllättävän vaikeaa. Varsinkin seisomaan nouseminen maasta.

Toivon mukaan päästään nyt viimein aloittaa tokoilu koirakoulussa (sormet ristissä jännittäen). Panttaan vielä perusasennon ja seuraamisen vääntämistä sinne. Ne kun on kuitenkin ne kaikkein tärkeimmän jutut ja tokoilun koko perusta. Jännittää juuri se, että itse ei nää sitten omia virheitään eikä kumpaakaan liikettä halua heti alkuunsa tehdä väärin. Yhden koiran olen jo opettanut seuraamaan metrin etäisyydellä niin voisi tämän lapsenlapsen kanssa koittaa tehdä asiat hieman paremmin. Kyllähän Tiltukin BH-kokeesta minun kanssa selvisi ja lainaohjaajalla sai ALO1-tuloksen, joten ainakin nämä kaksi tavoitetta tulisi hoitaa =)

Kuten tuolla aikaisemmin sanoin niin en ole siis mitenkään hirveän aktiivisesti kouluttanut Teslaa, mutta se ei siis ole lainkaan huono juttu. Ei tässä pennun kanssa mitään kiirettä tosiaan olekaan.

Tesla on hieman alkanut kotona vahtimaan ääniä. Tosin aika nopeasti se lopettaa haukkumisen, kun en itse reakoi tai tarjoan sille muina miehinä jotain muuta puuhaa. Kuuluu ikään ja onhan paimenkoiralla vahtivietti. Summeria ja vieraita ei ole vielä koskaan haukkunut. Lähinnä jos joku metelöi hirvesti käytävällä tai ikkuna on auki ja ohi kulkee kovaäänisiä ihmisiä. Huolestuttavampaa olisi varmaan, jos ei lainkaan reakoisi =)

Piti tässä vaan nopeasti päivittää meiän eläinlääkärikäynti, mutta tylsäilen töissä niin tulipahan taas höpöteltyä kaikkea muuta.

Saatiinhan me viime Heinolassa käynnin aikana hyviä vinkkejä seuraamiseen, perusasentoon ja luoksetuloon(eteentulona). Nada-mamma oli Tuulan kanssa Anu Purolan PK-jälki koulutuksessa. Eteentuloa oli mm. neuvonut ottamaan niin, että palkkaa aina jalkojen välistä esim. lelun heittämällä. Tosin tällä opetellaan tiivistä eteentuloa, mitä PK-tottis vaatii, mutta tokosäännöissä koira ei kai saa olla kiinni ohjaajassa? Ja pienellä koiralla sallitaan seuraamisessa muutenkin enemmän etäisyyttä kuin isolla.

Ei kyllä kiinnosta tämä töissä istuskelu yhtään. Tesla-paralla on pitkästä aikaa pitkä päivä. Töitten jälkeen kaappaan vaan riiviön kyytiin ja lähdetään metsäilemään. Onneksi on se pahin hellekausi toistaiseksi ohi niin jaksaa metsäilläkin. Viime viikko oli kyllä superlaiska, mutta kyllä sen pennustakin huomasi, että helle vaikutti. Minulla on lievä lämpöhalvaus kammo syystä sun toisesta joten tämän kesän helteet otetaan varmasti hieman ylivarovaisesti. Eipä tässä muuta tällä erää!

Takaisin Porissa

Vietettiin Teslan kanssa koiramainen juhannus ja käytiin Heinolassa treenaamassa agilityä. Otettiin ensimmäistä kertaa puomia ja tässä on siitä muutama taidonnäyte Sannan kuvaamana:









Mulla on vakaa suunnitelma opettaa kontaktit palkkaamalla takamuskontaktilla ja etutassu maassa. Tämä sitten tuleekin vaatimaan hiomista. Juhannuksen jälkeen ajeltiin sunnuntaina Poriin ja tiistaina oli viimeinen pentuagility kerta. Ei todellakaan mennyt hyvin. Tesla heijasi kokoajan takamustaan pois kontaktilta. Tein varmaan jotain väärin, mutta en yhtään osaa sanoa mitä. Nyt sitten kurssi loppui ja kontaktit jäivät siihen. Kosketusalustatreeniä voi edelleen jatkaa, mutta luulen, että kiikasti siitä asennosta. Ei ole sama asia seisoa tasaisella, kuin vinolla. Jonkinlainen viritelmä pitäisi keksiä kotioloihin, joka jollain tapaa vastaisi kontaktin alastuloa. Ensiviikolla pääsen tuonne lavoille taas töissä, niin pitää alkaa sillä silmällä noita jätelavoja tutkimaan, että josko sieltä joku sopiva lankunpätkä putkahtaisi esiin ja siihen naulaisi vaikka maton palan liukkautta estämään.

Agility on ainakin kuukauden nyt tauolla, jos ei heinola vierailuita lasketa. Pujottelua kyllä treenaillaan pulloilla ja mahdollisesti kepeillä. Tauko on pennulle vaan hyvästä. Ei tule liikaa treenattua =)

Kotiutumisesta

Ainakaan Tesla ei ole protestoinut maalta kaupungille paluuta. Kaipa se on sisäistänyt, että tämä on sen koti ja minä olen sen ihminen, joka välillä on niin ihana, että vielä maalle hoitoon. Saan siis olla tyytyväinen. Yksinolo sujuu edellee erinomaisesti.

Sisäsiisteys kääntyi Heinolassa parempaan suuntaan. Teslan saapuessa sinne kaksi viikkoa sitten torstai iltana, porukat eivät laskeneet neitiä sisään ennenkuin kakka tuli. Siinä oli mennyt muutama tunti ja ruoka oli syöty pihalla. Porissahan isä oli ollut koirien kanssa ulkona sen neljä tuntia ilman mitään tarpeiden tekoa. Joku häikkä siinä jutussa siis oli. Nyt ei ole ollut mitään ongelmia kakkia ulos. Luonnollisesti pissimisessä sattuu vielä vahinkoja, mutta suunta on oikea. Kyllä sitä helposti opettaa koiralleen juttuja väärin. Toisaalta tämä todisti sen, että Tesla on ainakin oppivainen koira ja pitää kiinni oppimastaa sitkeästi. Sitkeys ei ole varmasti tulevan pelastuskoiran huonoja puolia ;)

Ei me mitään jälkeä olla vielä otettu pelastuskoirasta puheenollen. Tuula kertoi puhelimessa, että oli käynyt ottamassa Nada-mamman kanssa peltojälkeä ja on taas menossa viikon päästä. Kuulemma jäljestää niin hyvin, että kouluttajakin oli ihmetellyt. Erikoisjälkihän on schapelle oiva PK-laji, jos kisaamaan halajaa. Siinä ei tarvi suorittaa niitä pienikokoiselle yksilölle jopa mahdottomia harjaestettä ja jyrkkää A-estettä. Kovasti tahtoisin Teslalla ainakin kokeilla, vaikka ihan metsäjälkeä, mutta on se vaan yksin hankalaa saada itsestään mitään irti. Pori on ihan pirunmoinen kaupunki koiraharrastajalle. Kaikki seurat tuntuu erikoistuneen johonkin lajiin ja ei sitä viitisisi, joka seuraan yrittää tunkea.

Tesla on myös heittänyt talviturkin jo kahdesti. Koirametsän lammikkoon heitin neidin sinä päivänä, kun oli se ensimmäinen paha helle ja ei tuo ollut moksiskaan. Pää edellä sukelteli. Samaa oli tehnyt Heinolassa käydessään. Tuula oli ajatellut että hukkuu koko hölmö. Tesla ei ainakaa inhoa vettä, mutta voisi opetella uimaan eikä vain kävelemään pää edelle veden alle. Tällä viikolla se jo vähän otti uima-askelia lammessa, mutta äkkijyrkkä lampi ei ole paras paikka opettaa pentua uimaan. Yyteriin voisi joku kaunis päivä lähteä haukkomaan merivettä ja samalla omankin talviturkin heittää. Koirarannalle ei kyllä mennä.

Koirankoulutus pohdintaa

Lainasin Sannalta viikoksi Egtvedtin ja Kosten Naksutinkoulutus-kirjan ja olen koittanut sitä lukea iltaisin ja työpäivien ratoksi. Olen käyttänyt Teslalla naksutinta alusta lähtien omaa maalaisjärkeäni ja suullisia neuvoja apuna käyttäen. Jonkin verran olen yrittänyt netistä etsia vinkkejä, mutta se on kieltämättä aika heikkoa. Kaikki naksutusvinkit ovat maksullisten kurssien takana.

Kirja on ihan mielenkiintoinen, kun pääsee ylitse hieman lapsellisesta asioiden esitystavasta ja jatkuvasta vastakkainasettelusta "perintenteistä" koulusta kohtaan. Positiivinen vahvistaminen ei ole suinkaan mikään uusi keksintö. Tosin ehkä tuo vastakkain asettelu on ihan hyvä niille, jotka oikeasti kuvittelevat, että paras tapa opettaa koira olemaan vetämättä on nykiä hihnasta. Itselle tämä nyt on ollut selvä jo kymmenen vuotta sitten, vaikka en ollut mistään naksuttimesta kuullutkaan =) Ja eihän naksutin ole mikään ehto positiivisen vahvistamisen avulla tapahtuvaan koulutukseen, mutta oiva ehdollistamisväline.

Koirankoulutusta opetellessa on niin tärkeä oppia poimimaan ne itselleen sopivimmat jutut ja sitten muistaa, että kaikkea ei ole pakko uskoa, mutta kaikkea kannattaa pohtia. Minä tykkään keskustella asioista välillä vähän liiankin kärkkääseen sävyyn ja sanon mielipiteeni, mutta otan kyllä itse vastaan kritiikkiä.

Palataanpa niihin omiin naksuttelua koskeviin ongelmiin, joihin toivon mm. saavani apua tuon kirjan luettuani (jos aika riittää). Minulla on ongelmana se, että olen tottunut käyttämään houkuttelua koulutusmenetelmänä. Naksuttelussa koiran pitäisi tarjota kaikki toiminnat itsenäisesti ja nopeasti. Tesla ei ole mikään hirveä säheltäjä vaan jopa hieman harkitseva. Minulla on suuri työ olla avustamatta ja näyttämättä sille mitä toivon sen tekevän. Kuitenkaan ei saisi odottaa pitkää aikaa, että koira tarjoaa haluttua toimintoa vaan pitäisi sitten palkata pienemmästä. Tämä ajoittaminen ja äärimmäisen pienestä heilahduksesta naksuttaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Haku on tästä maailman paras harrastus, koska siinä koira joutuu tuulen avulla itse käyttämään päätään. Tuuli on se joka näyttää (antaa hajun) maalimiehestä ja itse ei tarvitse, kuin järjestää oikeanlaiset olosuhteet. No tuulta ei ole niin helppo järjestää, mutta pienikin vire riittää.

Olen myös erittäin epäjärjestelmällinen ihminen. Asuntoni, elämäni ja ajatukseni ovat yhtä päätöntä kaaosta. Koirankoulutus kuitenkin vaatii määrätietoisuutta ja järjestelmällisyyttä. Eli ei todellakaan hyvä yhdistelmä.

Pääasia meillä kuitenkin on, että touhu on iloista. Ja vaikka tavoitteita on, ne ovat toissijaisia. Minulla onkin periaate pitää montaa tavoitetta niin on todennäköisempää, että jollain saralla onnistutaan.

Tähän sopiikin vielä mainita, että oikeasti tein jotain näyttelyitä varten. Kävin juoksemassa Teslan kanssa parkkihallissa. Ihan vain huvikseen juoksin ympyrää. Siinä se oli. Tesla kulkee hihnassa aika nätisti ja en aio opettaa sille mitään kontaktia. Näin pysyy juoksu luonnollisena. Suurin ongelma lienee olevan nuuskutus, mutta saan Teslan ravaamaan kohtalaisen lujaa ja sehän on hyvä vaan, koska koira ei ehdi nuuskuttaa ja askel on lennokasta ja pitkää. Se on sitten eriasia, mitä tapahtuu kun ympärillä juoksee muita koiria :D


Pää hajoaa mikrosirun kanssa

Olen nyt kaksi päivää koittanut soittaa kennelliittoon tuloksetta. Vihaan jo valmiiksi koko liittoa. En tasan ryhdy jäseneksi. Pitäköön liittonsa. Eikä yhteystiedoista edes löydy kelvollista sähköpostia. Olen kenties sokea tai laiska etsimään. Jokatapauksessa maksullisen klassisen musiikin kuuntelu ei voisi kiinnostaa enää pätkääkään.

Torstaina mennään eläinlääkärille hakemaan ainakin rabies. Ei osannut sielläkään vastata kysymyksiini, mutta koitamme molemmat tahoillamme hankkia vastauksia. Nykyään koirat sirutetaan ennenkuin paperit lähtee kennelliittoon, joten mietityttää, miten onnistuu vaihtamaan koiran tunnistusmerkintä numero ja ennenkaikkea mitä se lysti tulee maksamaan sen uuden sirun ohella. Ja miten tässä ylipäätään toimitaan byrokratian rattaissa.

Google ja muutamat foorumit eivät anna mitään vastauksia mikrosiru hajalla/hukassa tiedusteluihin. Olen varmaan ainut epäonninen koiranomistaja. Tai ehkä linjat ovat varattu vastaavie kyselyjen vuoksi? Päähäni ei myös mene se, että miten joku laite sirun luki. Kyseessä ei ollut edes sirua vastaava laita. Sirua vastaava laite ei lukenut.

...kohta Teslasta tulee tätä menoa kotikoira. Tai sitten pelataan riskillä. Mitähän näissä tapauksissa oikeasti tehdään, kun siru ei löydy? Käännytetään koira ovelta ja jätetään tietysti kalliit näyttelymaksut palauttamatta. Kiva juttu sanon minä. En edes kitisisi rahasta, jos tämä asia olisi selkeä ja siihen saisi jostain vastauksia.

Lopetetaan tämä ylipitkä blogitus ennenkuin menee pahemmaksi paatokseksi =)

Jälleennäkeminen

Teslan ja Selman ensikohtaaminen sitten pentuaikojen:











Nada-mamma vähän innostui



Epätoivoisia yhteisposeerausyrityksiä





...jos ne oiskin pupui tai pystykorvia.